Pappien blogi 16.3.2021

Matkaeväs

Oltuani töissä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovastina muutaman päivän huomasin pienen, muta siinä hetkessä merkityksellisen asian. Ryhdyin suunnittelemaan tulevan kokouksen alkuhartautta, ja otin laukustani tärkeäksi tulleen työvälineeni, eli Kirkkokäsikirja I-II:n. Etsin sieltä sopivaa Raamatun tekstiä evääksi siihen päivään. Satuin selailemaan kirjan alkulehtiä. Koin lämpimän sykähdyksen, kun näin kirjottaneeni omistuskirjoituksen: ”Mikkelin tuomiokirkko srk Arja Huuskonen”. Olin siis kuljettanut mukanani yli 15 vuotta sitten tuomiokirkkoseurakunnalta lahjaksi saamaani tulolahjaa.

Kirja on ollut minulla ahkerassa käytössä toimiessani kappalaisena ja kirkkoherrana eri seurakunnissa. Kirja on tehnyt mukanani lenkin Pohjois-Savosta Pohjois-Karjalaan, ja seiltä Keski-Suomesta takaisin Etelä-Savoon. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta oli siis tavallaan matkallani mukana koko ajan.
Matkalla tarvitaan matkaevästä. Sellaista on myös Raamatun tekstit. Usein ne koskettavat sopivasti juuri siinä hetkessä. Toisinaan teksteihin syventyminen saattaa aikaan hengellisen ahaa elämyksen. Niin kuin pienen pojan matkaeväät riittivät tuhansille, ihme voi tapahtua nykyäänkin, ja Raamatun sana koskettaa kaikkia sen lukijoita ja kuulijoita.

”Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle.” Matt.14: 19.

Arja Huuskonen, tuomiorovasti