Pappien blogi 3.9.2021

Mitä sinulle kuuluu?

 

Kirkkoa kritisoidaan usein siitä, että siellä puuhaillaan vain sellaisten asioiden parissa, jotka eivät kosketa ihmisten todellista elämää ja arkea. Kirkon työntekijät ja vapaaehtoiset tietävät kyllä tarkasti, että näin ei ole. Lastenohjaat, diakonit kuten muidenkin työalojen työntekijät näkevät läheltä ja konkreettisesti, millaista on yrittää jaksaa pienten lasten kanssa päivästä toiseen, millaista on yrittää saada rahat riittämään ruokaan ja lääkkeisiin kuukaudessa tai miten somemaailma on raaka paikka nuorille ja varhaisnuorille.

Mutta kun ollaan myös sellainen uskon yhteisö. Jaetaan evankeliumin ilosanomaa kaipaaville, rohkaistaan uskossa horjuvia, tuetaan toisiamme Kristuksen matkaseurueen jäseninä. Nämä eivät ole erillisiä saarekkeita kenenkään elämässä, vaan nivoutuvat monilla arjen ja pyhän vaihteluihin. Ne kuulostavat kaukaa haetuilta, vierailta, yleviltä, jopa tekohurskailta. Mutta kun ne pukee kanttorin soittaman kauniin joululaulun kuuntelemiseen, vauvan ihmettelyyn ristiäistilanteessa tai vaikka lantin laittamiseen Yhteisvastuu-keräyslippaaseen, ne ovatkin osa arkielämän kauniita yksityiskohtia.

Ehkä voisimme kuitenkin kirkon toimijoina kysyä useammin, ”mitä sinulle kuuluu, onko elämässäsi kaikki hyvin, miten minä voisin auttaa”. Oltaisko ihmisiä enemmän ihmisten seurassa, oikeita uskovia vain oman peilin edessä, jos jossain paikkaa sitä tarvitsee olla?

 

Petteri Kilpeläinen