Pappien blogi 24.9.2021

Molokin kita ja helvetti

 

Valtateiden varsilla ja taloyhtiöiden pihoilla arkiset syvälle maahan upotetut jätesäiliöt (Molokit) haastavat osuvalla tuotenimellään raamatunlukijaa perehtymään Vanhan testamentin juutalaisen uskon ja sen käsitteiden syntyvaiheisiin. Yhteen ja ainoaan Jumalaan (Jahve = minä olen) uskominen ei ollut helppo vaihtoehto kuningas Joosian (600 eKr) aikana ympäröivän maailman monenkirjavien uskontojen seassa. Kuningas Joosia onnistui valloittamaan takaisin menetetyn Israelin ja liitti sen Juudeaan. Juutalaisten valtakunta oli nyt laajimmillaan. Valloitetulla alueella vaikutti yhä myös foinikialaisten harjoittama pakanallinen (2. Kun 23:10 ja Jer 19:4) Molokin (Baal) palvonta. Suuressa ontossa rautaisessa patsaassa pidettiin tulta sisällä ja patsasta ruokittiin ihmisuhreilla sen kidan kautta. Juutalaisia varoitettiin kavahtamaan tuota tapaa (3. Moos 18:21). Samaisessa jakeessa on myös muita varoituksia juutalaisille muinaisten pakanallisten uskontojen temppeleiden palvontamenoihin (mm temppeliprostituutio) liittyvistä tavoista, joita tunnettiin Babyloniassa ja Egyptissä.

Kuningas Joosia hävitti Israelin alueelta viimeisen Molok palvontapaikan Ben-Hinnomin laaksosta Gehenna-nimisestä paikasta ja muutti sen (Jerusalemin) julkiseksi kaatopaikaksi. Alue oli jo aiemmin ollut asuinkelvotonta, koska sen maaperästä vapautui luontaisesti rikkiyhdisteitä. Gehenna otti nyt vastaan vuosisatoja sekajätettä, myös Jerusalemista. Lajittelua poltettavan tai biojätteen välillä ei tunnettu. Juuri tuo Gehenna nimi on se sana, mitä Jeesus käyttää Uudessa testamentin alkutekstissä, kun hän puhuu kadotuksesta tai helvetistä. Markuksen evankeliumiin tallentuneet Jeesuksen sanat – missä tuli ei sammu eikä mato kuole (Mark 9: 43-44) - avautuvat aivan eri tavalla tuota kulttuurihistoriallista taustaa vasten. Rooman miehityksen aikana teloitettujen ruumiit hävittiin myös Gehennaan, todennäköisesti myös Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut rosvot.

Tuota Gehenna kieli- ja mielikuvaa vasten Jeesuksen sanat miehitetyssä, orjuuden ja väkivallan keskellä elävälle pienelle ihmiselle olivat kuin elämänsoihtu pimeässä kulkeville. ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12)

 

Jyrki Koivikko