Peilin edessä

Pappien blogi 19.11.2021

 

”Loppujen lopuksi ihminen ei ole vastuussa omasta elämästään muille kuin itselleen ja Jumalalle.” Tämä lause on jäänyt mieleeni, kun joskus keskustelin elämän matkaa kauan tallanneen naisen kanssa.

Elämään kuuluu vastuu. Vastuu itsestä. Vastuu läheisistä. Vastuu luomakunnasta. Vastuu omista sanoista, teoista tai tekemättä jättämisistä. Osa meistä kantaa liikaakin vastuuta ehkä kiltin luonteensa takia. Toinen ei kanna sitä vähääkään.

Jeesus kuvaa viimeistä tuomiota Matteuksen evankeliumissa. Kuningas jakaa ihmiset kahteen joukkoon. Toiset olivat auttaneet, ruokkineet ja vaatettaneet apua tarvitsevia. Toiset eivät olleet laittaneet tikkua ristiin. Ihmiset eivät oikein itsekään tiedä, että minkä tekojen tai tekemättä jättämisten takia he päättyivät jompaankumpaan joukkoon.

Mitä enemmän ihmiselle kertyy ikää, sitä todennäköisemmin hän miettii elämän rajallisuutta. On hyväksyttävä, että tämä kaikki päättyy joskus. Mitkä asiat ja teemat nousevat sellaisten pohdiskelujen myötä ylitse muiden?

Levollisuus ja rauha elämän ja Jumalan edessä ovat lienee tärkeitä tuntemuksia. Rauha siitä, että tapahtuipa elämässä mitä tahansa, niin Jumalan rakkaus ei koskaan katoa.

 

Eija Juuma