Pappien blogi 8.10.2021

Uskoa lapsen lailla

 

”Entä jos se ei oo totta, entä jos Jumalaa ei ookaan?” Pienen pojan kysymys yllätti äidin, jopa pelästytti. Älä nyt tuollaisia kysele! Tai kenties äiti itsekin on joskus miettinyt samansuuntaisia kysymyksiä? Mitä sinä vastaisit pojalle?

Ehkä ihmiset kertoisivat hetkistä elämässään, jolloin Jumala on tullut lähelle, on ohikiitävän hetken saanut olla ”satavarma”. Tai kuvanneet kokeneensa Jumalan erityistä huolenpitoa tiettyinä aikoina elämästään tai huomanneet, elämää taaksepäin katsoessa, uskon olleen huomaamaton matkakumppani koko ajan.

Entä ne hetket, kun ei olekaan ”satavarma”, uskallammeko puhua niistä? Ehkäpä ajattelemme pojan kysymyksestä - onpa rohkea kysymys!

On ymmärrettävää, jos uskomme horjuu. Jeesuksen aikaan ihmiset näkivät ja kuulivat häntä, eivätkä kaikki silti uskoneet. On lohduttavaa tietää, Jumala kestää kaikki kysymyksemme ja epäilymme! On sanottu, että epäuskossa on vähintään uskon siemen. Sydän uskoo aina enemmän kuin pää!

 

Hanne Keijonen