Pappien blogi 19.2.2021

Vaikea muisto

 

Minäkin oli koulukiusaaja. Rehtorin kansliassa tajusin, että olin mennyt luokkatoveriini kohdistuvassa leikinlaskussani liian pitkälle. Asia ei selvinnyt pelkällä anteeksipyynnöllä. Pohdin pitkään yläasteen jälkeenkin, mitä kiusatulle nyt kuului. Millaisen elämän Luoja hänelle antoi?


Kiusaaminen ei haavoita vain uhria. Kiusaaja itsekin voi joutua ahtaalle. Häpeä ja synnintunto nöyryyttää kenet tahansa.  Synti on ensisijaisesti rikkomus Jumalaa vastaan. Kirkon uskon mukaan synnin voi saada anteeksi, vaikka kukaan ihminen ei armahtaisi. Hyvä on silti päästä sovintoon myös uhrinsa kanssa. Minulla vei siinä aikaa 30 vuotta.


Mikä sai minut kiusaamaan? Oma epävarmuuteni ja toisen erilaisuus. Sen suhteen olen toki kasvanut. Tunnistan silti pienen kiusaajan elävän minussa vieläkin. Leikinlasku ei aina ole viatonta. Rajansa kuitenkin kaikella. Tosikkojen maailmaan en kuitenkaan tunne kuuluvani. 

Markku Liukkonen, aluekappalainen