Valon pisara


Mutta sokeat minä kuljetan tietä, 
jota he eivät ole kulkeneet, 
annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne.
Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi,
louhikkopolut sileäksi tieksi.
Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä.

Jes.42:16

Siinäpä näkökulmaa tuoreelle sairaalapapille, joka työssään kohtaa päivittäin surua ja kärsimystä, häpeää ja itsesyytöksiä, elämän haastamia ja kolhimia. Ihmisiä, jotka eivät kykene näkemään elämässään valoa vaan pelkkää pimeyttä. 


Mielestäni elämän polulla ajoittaisella pimeydellä on kuitenkin paikkansa. Pimeys korostaa valoa, jolloin sen merkitys kasvaa. Pimeydessä tarvitaan kuitenkin toista ihmistä osoittamaan pienimmätkin valon pisarat. 


Tämän vuoksi minä haluan tätä työtä tehdä, tahdon olla valona pimeässä, toivona toivottomuudessa. Tänäänkin pyydän, anna minun olla valon pisara.

Sairaalapastori Sari Reinikainen