Pappien blogi 24.6.2021

Viisi kuukautta pappina

 

On niin monenlaisia tunteita rinnakkain, lomittain ja päällekkäin. Olen hiukan ymmälläni siitä, miten ihmiset ovat luottaneet minuun ja kertoneet iloistaan ja suruistaan. Miten kauniisti he yhtäältä ovat sanoittaneet kuolleen läheisensä elämää ja toisaalta kaunistelematta kertoneet vainajan elämänkaaren varrelle osuneista vaikeuksista ja kurjistakin kohtaloista.  

Tietynlaista rauhaa ja helpotusta voi tuntea myös kuoleman äärellä. Elämä on tullut valmiiksi. Tunnen olleeni läsnä vaikeissa elämäntilanteissa ja kulkeneeni hetken matkaa rinnalla. 

Olen liikuttunut kyynelehtivän hääparin edessä ja pitänyt pienen tauon kerätäkseni itseni. Olen myös naurahtanut ääneen kastetilaisuudessa, kun pieni ihmistaimi on alkanut kilpalauluun kanssani ja katsonut minua jotenkin syyttävästi. Mikä muu työ on näin täynnä elämää sen kuoleman lisäksi?  

Olen myös tavannut aivan huippuammattilaisia muissa kirkon viroissa. Suntiot ja kanttorit ovat uuden papin parhaita ystäviä ja he tekevät kaikkensa, että asiat sujuvat.  

Sijaisuuteni alkaa olla loppusuoralla, mutta siivu sydämestäni jää Mikkeliin.  

Kiitos kaikista kohtaamisista ja Jumalan varjelusta elämääsi! 

 

Minna Kyrkkö