Piispaehdokkaiden haastattelut Polussa ja verkossa

Tuorein seurakuntalehti Polku esittelee piispaehdokkaiden ajatuksia muun muassa johtajuudesta, mediasta sekä samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Kaikki kysymykset eivät kuitenkaan mahtuneet printtilehteen, joten julkaisemme loput kahtena verkkouutisena. Ensimmäisessä verkkouutisessa ehdokkaat pääsevät pohtimaan kirkon strategisia linjauksia ja selontekojen suhdetta arkeen.

Tätä kysyimme:  

1. Mitä ajatuksia sinulla on uskontokulttuurin muutoksesta ja sukupolvisista arvomuutoksista? Pyrkiikö ja pystyykö kirkko olemaan vielä ”koko kansan kirkko”?

2. Kirkkohallitus julkaisee neljän vuoden välein Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta luotaavan selonteon. Siunauksen signaaleihin 2022 on nostettu teemoiksi arjen kristillisyys, kokeileva hengellisyys ja kestävä elämäntapa. Miten kirkon tulevaisuuspohdinnat kytkeytyvät omaan työnäkyysi?

3. Kirkon nelivuotiskertomuksessa uudenlaisen yhteisöllisyyden tarpeisiin on pyritty vastaamaan esimerkiksi uusilla jumalanpalvelusyhteisöillä sekä moninaistuneilla hartaudenharjoituksen tapoina. Millaista sinun mielestäsi ovat tämän päivän yhteisöllisyyden tarpeet ja miten seurakunnat voivat niihin vastata?

4. Suomalaisten mielestä kirkon antama apu esimerkiksi perheille ja vanhuksille on yksi tärkeimmistä kirkon tehtävistä. Myös henkinen ja hengellinen tuki erityisesti kriisien aikaan koetaan tärkeänä. Mikä sinusta on kirkon tärkein tehtävä maailmassa? Miten itse elät periaatteen mukaisesti?

Pekka Särkiö

1. Suuret kysymykset elämän tarkoituksesta, Jumalasta ja Jumalan tahdosta oman elämän suhteen nousevat esiin aina uudelleen. Kirkon on etsittävä yhteyttä aina uusiin sukupolviin ja löydettävä kohtaamisen taso myös uskontokulttuurin ja arvomuutosten keskellä. Evankeliumin sanoma säilyy, vaikka keinot sen välittämisessä uudistuvat. Kirkon on edelleen pyrittävä olemaan mahdollisimman monien kirkko, vaikka kulttuurin pirstaloituminen vaikeuttaa sitä.

2. Tulevaisuusselontekoa valmisteltiin ”signaalihuoneissa”, joissa 140 henkeä keskusteli arjen, elämän ja kuoleman kysymyksistä. Menetelmä oli osallistava ja toi uusia näkökulmia. Samalla se herätti Kirkolliskokouksessa myös kritiikkiä muun muassa siitä, millä otannalla henkilöt oli valittu edustamaan laajaa suomalaisten joukkoa. Menetelmä kuitenkin muistutti seurakuntalaisten kokemusten kuuntelun tärkeydestä. Hengellisyys ja luontokokemuksen liittyminen siihen, samoin kuin huoli ilmastonmuutoksesta nousivat esiin. Luontoyhteys on myös minulle tärkeä asia ja kytkeytyy luomisen teologiaan sekä toivoon Kristuksesta koko luomakunnan Vapahtajana. Ihmisellä on oma vastuunsa ja tehtävänsä luonnon elämän säilymisen puolesta.

3. Erilaiset jumalanpalvelusyhteisöt ja moninainen hartauden harjoitus ovat hyviä asioita, kun ne tuovat Jumalan kohtaamisen äärelle. Ne voivat kuitenkin myös erottaa ihmisiä toisistaan ja johtaa hajaannukseen. Yhteisöllisyyden tarpeen täyttyminen on tärkeä syy osallistua ja olla aktiivinen seurakuntalainen. Siksi kirkon tulee tavoittaa eri tavoin hengellisyyttä etsiviä yhteyteensä: avata ovia, tulla puoliväliin vastaan, toivottaa tervetulleeksi, antaa hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus, tarjota kuuntelevat korvat ja vielä ateriayhteys. Evankeliumi tarjoaa erilaisille etsijöille armon kokemuksen, mikä luo yhteyden paitsi Luojaamme niin myös toisiin armoa kaipaaviin

4. Kirkon tärkein tehtävä on pitää esillä evankeliumia Kristuksesta sanoin ja teoin. Lähimmäisten palvelu lähtee messusta ja ehtoollispöydästä. Augsburgin tunnustuksen VII artiklan mukaan ”Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.” Siten Sana luo kirkon. Tästä perustasta seuraa toivon välittäminen sekä muut kirkon tehtävät kuten diakoninen apu ihmisen elämässä. Ilman edellistä perustaa ei kuitenkaan ole varsinaista kirkkoa.

Sammeli Juntunen

1. Minusta on täysin ymmärrettävää, että vain perinne tai tapa ei riitä kirkossa pysymisen syyksi. Olennaista on, että sanoma kolahtaa henkilökohtaisesti ja että kirkon kautta saa yhteyden Jumalaan. Kirkon olisi nyt otettava muutos todesta. Jos uskonto ei enää kiinnosta ihmisiä, miksi mennään nykyisellä strategialla? Jeesukselle ja apostoleille uskonto käsitteenä ei ollut niinkään oleellinen. Kannatan ajatusta, ettei kristinuskoa miellettäisi vain uskovaisille vaan ihan tavallisille ihmisille kuuluvana asiana. Ainut mahdollisuus palvella kansaa on tuoda esiin Kristusta. Se tulee kuitenkin tehdä ymmärrettävällä tavalla muihin maailman totuuksiin linkittäen.

2. Arjen kristillisyys, kokeileva hengellisyys ja kestävä elämäntapa ovat käsitteinä laajoja ja vaikeaselkoisia. Toki esimerkiksi arjen kristillisyys on mielettömän tärkeää. Se ei ole vain elämänkatsomusta vaan myös elämää, jota eletään. Emme ole kristittyjä vain sunnuntaisin. Arjen kristillisyys on Kristuksen sisäistä tuntemista sekä rakkautta teossa ja puheessa.

Kokeilevan hengellisyyden kohdalla mietin, olemmeko jo tarpeeksi hyvin perehtyneet kirkon traditiossa oleviin aarteisiin? Mielestäni on tärkeää oppia tuntemaan ja harjoittamaan jo olemassa olevaa. Luetaan ajatuksella Raamattua ja Lutherin sanoin ”märehditään” luettua. Sitä kautta Jumalan sana iskostuu meihin. Luonnossa liikkuminen rukoukseen yhdistettynä on mielestäni erittäin hyvä ajatus. Pyhiinvaellus, mikä ettei? Peräänkuulutan kuitenkin sitä, että uusiin, sinänsä hyviin juttuihin yhdistettäisiin jo olemassa oleva perinne.

Länsimaisten ihmisten elintaso on liian korkea ja käytämme liikaa luonnon resursseja. Pitäisi oppia tyytymään vähempään. Mutta miten siihen päästään? Se onkin tuhannen taalan kysymys ja liittyy varmaan myös arjen kristillisyyteen. Ihmisen on saatava Kristukselta muun muassa tyytyväisyys sekä kehotus yksinkertaisempaan elämäntapaan.

3. Timo Pöyhönen sanoo kirjassaan mielestäni hyvin: yhteisöllisyys ei ole usva, joka leijuu yllämme vaan konkreettisia ihmisyhteisöjä, jotka kokevat ystävyyttä ja yhdessä tekemistä sekä yhteisen mission. Tämä vaatisi pienryhmätoiminnan koordinointia. Erilaisille ihmisille tulisi olla tarjolla erilaisia ryhmiä. On myös hyvä huomata, että kirkossa elämä on aina lähtenyt kasvamaan pienemmistä yhteisöistä. Yhteisöllisyys ruokkii pienryhmissä kävijöitä, lievittää yksinäisyyttä ja palvelee monesti myös ulospäin muita ihmisiä.

Tällaisten yhteisöjen rakentaminen ja kehittäminen on tärkeää.

4. Minulle tuli mieleen Markuksen evankeliumi, jonka mukaan Jeesus kutsui 12 opetuslastaan olemaan kanssaan lähettääkseen heidät toteuttamaan lähetyskäskyä. Tehtävä lähtee olemisesta; olemme Kristuksen kanssa yhteydessä toisiimme. Teemme tehtävää, joka on evankeliumin esillä pitäminen ja rakkauden teoilla auttaminen.

Itse elän todeksi periaatetta ainakin hengellisen rukouselämän kautta; joka aamu asetun Kristuksen eteen ja pyydän että hän tekisi minusta ihmisen, joka seuraa häntä, on hänen kanssaan ja siitä lähtien toimii näiden asioiden mukaisesti. Monelle asiaan vaikuttaa oma ammatti ja siihen kuuluvat tehtävät. Itse saan tehdä ne Kristuksen kanssa. Toisena osana tähän kuuluu myös seurakunnan rakentaminen.

Kirkon tärkein tehtävä maailmassa on siis tuoda ihmisille yhteys Jumalaan, että heillä olisi elämän tarkoitus ja rakkautta toisiinsa sekä Jumalaan.

Mari Parkkinen

1. Kirkon tärkein viesti on edelleen Jumalan armo ja rakkaus. Aika, jossa kaikki vastaukset annetaan valmiina, on kuitenkin mennyttä. Ihmisiä pitää rohkaista kysymään, pohtimaan ja etsimään. Viestin ydin menetetään myös silloin, jos usko ei näy arjessa: perheistä huolehtimisessa, diakoniatyössä tai lasten ja nuorten toiminnassa. Pelkässä opin esillä pitämisessä on vaarana, että kristinusko kilpistyy pieneksi oikeassa olevien piiriksi. Se ei ole kutsuvaa eikä kirkon sanoman mukaista.

2. Selonteko on mielestäni hyvä uusi avaus. Prosessissa on haluttu kuulla, miten ihmiset elävät uskoaan arjessa sen sijaan, että usko määritellään ylhäältäpäin. Toisaalta esiin nousseet teemat – esimerkiksi mietiskely tai luontosuhde – eivät ole kirkon piirissä uusia. Esimerkiksi luonto on psalmeissa ja koko Vanhassa Testamentissa vahvasti läsnä. Täytyy myös muistaa, että selonteossa aloitettua työtä on tarkoitus syventää ja laajentaa.

3. Seurakunta on lähtökohtaisesti yhteisö; tarkoituksemme on tulla yhteen. Seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus rakentaa koko yhteisöä, mutta sen lisäksi voi olla kaipuuta myös pienempään yhteisöön. Jumalanpalvelusyhteisöt tukevat siis moninaisuutta ja erilaisia tarpeita. On myös tärkeää, että maallikoille annetaan vastuuta.  

4. Armon ja rakkauden näkökulma on mahdollisuus muistaa jokaisessa kohtaamisessa. Yritän myös olla käytännössä mukana erilaisissa keräyksissä ja kampanjoissa. Kristinuskon ytimessä on, että pidämme toisistamme huolta.

Pekka Huokuna

1. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa kirkolla ei ole enää itsestään selvää roolia. Se ei sinänsä ole huono asia, evankeliumi levisi apostolien aikaan laajalti juuri moniarvoisessa yhteiskunnassa. Tässä ajassa kirkolla voi hyvinkin olla merkittävä rooli ihmisten elämässä, mutta meidän pitää ottaa vakavasti se, mihin uskomme. Meidän on tuotava tärkeät asiamme ja arvomme uudella tavalla esiin.  Samalla meidän on syytä kuulla, mitkä asiat muille ovat tärkeitä. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu pitkälti kristillisten arvojen perustalle. Näitä arvoja - esimerkiksi uskonnonvapautta ja ihmisarvoa - on syytä edelleenkin pitää esillä. Kirkon jäsenyys ei saisi olla sisäänpäin kääntynyttä ja ulos sulkevaa vaan sen täytyy avautua ulospäin ja kutsua ihmisiä mukaan.

2. Siunauksen signaalit on ennen kaikkea työtapa, jolla seurakuntalaisia voidaan kuunnella. Kun ihmisten ajatuksia on kuultu, on aika tehdä teologista työtä ja miettiä, miten kirkon sanoma voidaan tuoda tähän todellisuuteen ymmärrettävällä tavalla. Vasta sitten tehdään muutoksia toimintaan.  Tulevaisuusselonteossa esiin tulleet teemat ovat tärkeitä, mutta ne kuvaavat vain haastateltujen ajatuksia. Siksi niiden pohtimisen lisäksi olisi hyödyllistä tehdä vastaavaa työtä omalla paikkakunnalla. Tulevaisuuspohdinnat ovat työtäni, vastasin muun muassa tämän Siunauksen signaalit -tulevaisuusselonteon laatimisesta.

3. Yhteisöllisyys on asia, jota me emme kirkossa ole ehkä tarpeeksi osanneet arvostaa. Seurakunnat ovat jo nyt eläviä yhteisöjä, mutta jatkossa yhteisöllisyys voisi vielä laajentua. Lisäksi seurakunnat voisivat omilla paikkakunnillaan toimia laajemminkin hyvän elämän edistäjinä rakentamalla yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Jumalanpalveluselämän tulisi olla mahdollisimman monimuotoista.  Mielestäni seurakunnista pitää löytyä mahdollisimman paljon erilaisia messuja – myös sellaisia, joissa itse en viihdy. Näin mahdollisimman moni voi löytää itselleen sopivan yhteyden.

4. Kirkon tehtävä on evankeliumin esillä pitäminen niin, että ihmisiä rohkaistaan uskomaan Jumalaan, rakastamaan lähimmäisiä ja pitämään huolta luomakunnasta.

Minulle tämä tarkoittaa luterilaista työn etiikkaa. Yritän hoitaa hommani hyvin ja kohdella ihmisiä asiallisesti. Työtehtävissäni olen päässyt vaikuttamaan siihen, että resursseja on siirretty luomakunnan hyvinvointiin liittyviin projekteihin, kuten Kirkon ympäristödiplomiin tai hiilineutraaliushankkeeseen. Kirjoitan myös lauluja ympäristö- ja pakolaisaiheista, jotka ovat sydäntäni lähellä.