Mikkelin tuomiokirkossa ja seurakuntakeskuksella vietetään maanantaina 6. tammikuuta kello 10 alkaen suurta juhlaa. Kirkkokuljetukset mahdollistavat sen, että loppiaisen lähetyspyhä kokoaa kolmatta vuotta peräkkäin yhteen kaikki alueseurakunnat.

Suomenniemen kirkolta matkaan lähdetään kello 8.45, Ristiinan S-marketilta kello 9.15, Puumalan kirkolta kello 8.30, Anttolan koulun pysäkiltä kello 9.15 ja Haukivuoren seurakuntatalolta kello 9. Paluukyydit starttaavat tuomiokirkolta kello 13.30.

– Luvassa on juhlavan messun lisäksi yhteinen lounas ja ohjelmalliset kahvit seurakuntakeskuksella, kertoo hallintokappalainen Henri Koskinen.

Messussa liturgina toimii Suomenniemen aluekappalainen Ruut Hanhikorpi ja avustavana pappina Ristiinan aluekappalainen Anna Orenius. Saarnan pitää Sampo Untamala Suomen Lähetysseurasta. Kanttoreina toimivat Mikko Kallio sekä Päivi Karjalainen ja musiikkiryhminä tunnelmaa täydentävät tuomiokirkkokuoro sekä Ristiinan seurakuntakuoro.

– Loppiaisenahan muistellaan itämaan tietäjien matkaa kohti seimeä. Nyt eri alueseurakunnista lähtee aamuvarhaisella tähtien vielä tuikkiessa bussikyydit Mikkeliin, jonne saavutaan tietäjien tapaan ihmettelemään Jumalan rakkautta, Koskinen vertaa.

Perinteistä on myös lähetystyön liittäminen loppiaiseen. Tietäjät saapuivat kaukaisilta mailta antamaan lahjansa Jeesuslapselle. Tähden tavoin Kristus on valo kaikille maailman kansoille ja kaikenlaisille ihmisille.

Ihme vai tieteellinen tosiasia – Mikä oli Betlehemin tähti?

Tietäjät kiehtovat meitä, kuten kiehtoo myös heidät perille johdattanut tähti. Mistä siinä oli kysymys?

Betlehemin tähteä voi pohtia kahdella tavalla. Ensimmäinen selittää joulun tähden yksinkertaisesti ihmeenä. Sitä ei voi tutkia, saati todistaa, eikä se todisteluita kaipaakaan; Jumalan lihaksi tuleminen on niin ihmeellinen asia, että siinä yksi tähtikin jää sivuseikaksi.

Toinen lähestymistapa on antautua tutkimukseen. Voimme löytää tähtitaivaalta merkkejä siitä, mikä mitattava ilmiö joulun tähti olisi saattanut olla. Koska taivaalla näkyvien objektien liikkeet ovat yleensä vakioita, voidaan sen tapahtumat laskea nykyhetken ja tulevaisuuden lisäksi myös menneisyyteen. Ongelmaksi muodostuu, ettei Jeesuksen syntymävuosi ole varmuudella tiedossa. Tutkijat kuitenkin sijoittavat sen vuosien 7 eKr. ja 2 eKr. välille. Vuodet antavat selvät raamit, kun etsitään tieteellistä selitystä joulun tähdelle.

Astronomi Johannes Kepler laski vuonna 1614, että kolmen toisiaan seuranneen Jupiterin ja Saturnuksen konjunktion, eli lähelle toisiaan asettumisen, sarja tapahtui vuonna 7 eKr. Tätä on pidetty yhtenä mahdollisista selityksistä Betlehemin tähdelle. Keplerin laskelmien lisäksi esimerkiksi Halleyn komeetan tai supernovien on arvuuteltu olleen merkkejä, joita seuraten tietäjät löysivät joulun lapsen luo.

Tietäjien matkapäätökselle painavat perusteet

Kenties puhuttelevin vaihtoehto ei kuitenkaan ole mikään edellisistä, vaan tähtitaivaan tapahtumien sarja vuosien 3–2 eKr. välillä. Ensin tapahtui Jupiterin konjunktio Leijonan tähtikuvion päätähden Reguluksen kanssa. Nimi Regulus viittaa kuninkaaseen, ja Leijona symboloi kuninkaan lisäksi Juudan heimoa. 

Yhdeksän kuukauden kuluttua tästä oli vuorossa uusi konjunktio. Jupiter oli jatkanut liikerataansa ja tuli harvinaisen läheiseen konjunktioon Venuksen kanssa. Nämä kaksi kirkkainta planeettaa eivät ole sen koomin näyttäytyneet yhtä lähekkäin tähtitaivaalla, ja näky on ollut hyvin vaikuttava. Konjunktioiden väliin jäänyt yhdeksän kuukautta on myös aika, jonka raskaana oleva nainen keskimäärin odottaa lasta. Lisäksi heprean kielessä Jupiterin nimi on Sedeq, mikä merkitsee vanhurskautta. 

Planeetta Venus, äitiplaneetta, on ajasta aikaan edustanut hedelmällisyyttä. Saattaakin olla, että itäisten maiden tähtitieteilijät ovat päätelleet näiden tapahtumien viittaavan juutalaisten profetioiden täyttymiseen, Messiaan syntymään. Päätös kuukausia kestävälle matkalle ei ole missään nimessä syntynyt kevein perustein.

Matkan kestoon nähden mielenkiintoisen liittymäkohdan Matteuksen evankeliumiin muodostaa vielä kolmas noihin aikoihin sijoittunut tapahtuma, joka näkyi tähtitaivaalla joulukuun 25 päivänä vuonna 2 eKr. Varhain tuona aamuna Jupiterin liike tähtitaivaalla näytti pysähtyneen, sillä planeetta oli Maasta tarkasteltuna saavuttanut lakipisteensä omalla radallaan. Tällä kyseisellä hetkellä Jupiter oli Betlehemistä katsottuna tullut sen paikan ylle, kuten Matteus kirjoittaa.

Seurasivatko tietäjät juuri näitä merkkejä, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Silti pohdinta voi avata meille ikkunan tietäjien aatoksiin ja ihmetykseen siitä, kuinka suurta suunnitelmaa Jumala oli tullut maailmaan Jeesuksessa toteuttamaan.