Hän muistaa virheemme?
 

Omassa elämässäni on kosolti hetkiä, jotka olisi ollut hyvä elää toisin. Kaiken tekemäni jälkeen on vaikeampi laulaa rinta rottingilla: päivääkään en vaihtaisi pois. Kyllä minä vaihtaisin pois monta hetkeä: monet loukkaukset, laiminlyönnit ja lankeemukset. Ei niistä ylpeile, eikä niistä mitään hyvää ole seurannut kellekään: ei itselle, eikä muille.

Eikä välttämättä ihminen opi virheistään. Ja anteeksi on pyydetty ja annettukin. Monimutkaisessa elämässä, erilaisissa arjen valintatilanteissa itsekkyys vie yhä usein voiton. Virhe ja väärinarvio seuraavat toistaan, vaikka eläisi hyvässä ja varmassa uskossa ja ponnistelisi eteenpäin parhaan tiedon ja taidon mukaan.

Joskus tuntuu että kirkko ja seurakunta ovat toivottoman synti- ja virhekeskeisiä paikkoja. Päivän politiikkaa ja lööppejä jäljitellen ihmisiä määritellään, leimataan ja lyödään muitta mutkitta tekojensa, etenkin virheidensä mukaan. Tuomitsemisen ja moralismin piirissä usein unohtuu, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan sittenkin jotakin muuta kuin vain laiminlyöntinsä, lankeemuksensa ja virheensä. Jokaisessa meissä on paljon hyvää. Miksemme keskittyisi siihen?

 

Mikko Miettinen