Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Edessämme seisoo vaatimattoman oloinen mies. Olen näkevinäni hänen silmissään surua. Olemus ja sanat viestivät nöyryyttä oman kutsun ja Jumalan edessä. Juri-pastori palvelee Inkerin kirkon pienessä Kanneljärven seurakunnassa.
Joskus seurakunnassa on ollut suuri kirkko. Nyt siitä on jäljellä rauniot: seinät, ammottavissa oviaukoissa kalterit, ei kattoa. Kirkon sisällä kasvaa ruohoa ja puita, samoin korkealla muurilla, entisen kirkon seinän päällä. Raunioiden vasemmalle puolelle, kirkon seinää vasten on rakennettu pieni tila seurakunnan kokoontumisia varten. Se on nyt seurakunnan kirkko.
Juri kertoo monista haasteista, mitä seurakunnalla on, ja iloista. Varoja toimintaan ei juurikaan ole. Juri käyttää siihen oman palkkansa. Iloa tuo, että lapset käyvät pyhäkoulussa 15-vuotiaiksi saakka. Mutta Kanneljärveltä on lähdettävä pois opiskelemaan, usein Pietariin. Siksi nuoria eikä nuoria perheitä juurikaan ole. Iloa ja toivoa tuo se, kun entiset seurakunnan nuoret tulevat ja pyytävät Juria kastamaan heidän lapsensa. Toki lapset voisi kastaa uudella paikkakunnallakin, mutta nämä nuoret sanovat, että Kanneljärven kirkko on heidän oma kirkkonsa.
Joka ilta Juri-pastori on kirkossaan. Hän rukoilee ja lukee psalmeja ääneen. Joskus joku liittyy seuraan. Juri sanoo: ”Jumala on kutsunut minut tämän seurakunnan papiksi ja palvelijaksi. Siksi olen täällä.”
Jeesuksen sanat koskettavat: ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herransa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.”
Hilveliisa Ukkonen
Ristimäen aluekappalainen
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä